Järvimaisemia ja lumihuippuja Pokharassa

Katmandussa vajaan viikon oleilun jälkeen koko matkaseurue joutui paikallisen Delhi Bellyn (oksennus- ja ripulitauti, kiva kun mikä!!) kouriin. Toisilla tauti talttui nopeasti, mutta toiset meistä (Vesku) pääsi viettämään yönsä huippukliinisessä luksuslukaalissa. Hintaa yöltä tuli vajaat 900 dollaria. Samaan hintaan sisältyi valkotakkisen healerin parantava kädenpuristus, illallinen, aamiainen ja lounas sekä tietysti ravitseva ja lääkitsevä nestemäinen annos suoraan suoneen! Kyllä vakuutusyhtiö nyt tykkää meistä ja paljon!

No, vihdoin päästiin hyppäämään viime perjantaina aamuseitsemän bussiin. Seitsemän tuntia köröteltyämme kivikkoisilla vuoristoteillä (pari pysähdystäkin oli onneksi, niin pääsi vähän jalottelemaan) saavuimme vihdoin Pokharan kaupunkiin. Maisemat matkan aikana ja pikkutorkut silloin, kun tien tärinä ja kuoppaisuus antoivat myöden, saivat seitsemän tuntia kulumaan suhteellisen rivakkaan. Meitä perillä odottavat järvimaisemat, vihreys ja kaikkialla horisontissa siintävät lumihuiput toivat kaivatun hengähdyspaussin Katmandun pölystä.

Yöpaikkana meillä on kahden veljeksen omistama pikkuruinen hostelli, jossa on ehkä kuutisen huonetta, puutarha etupihalla ja kattoterassi. Suloinen ja autenttinen paikka. Toki, ensimmäisenä iltana kotiin palatessamme huomasimme jakavamme huoneemme parin muunkin kanssa. Vihulaisia (= jotain neljäsenttisiä torakoita, pienempiä torakan ja koppakuoriaisen sekoituksia, isompia muuramiehiä...) vilisti ruskealla kokolattiamatolla, vessassa ja jopa meidän parisängyssä. Siinä saatiinkin sitten iltamme ratoksi metsästellä kavereita ämpäriin, liiskata toisia paperiin ja vetää vessasta alas. Tai siis, Ennihän se tietenkin seisoi sängyllä tai ainakin turvallisen etäisyyden päässä vilistävistä penteleistä ja osoitti niitä taskulampulla, kun taas Vesku sai metsästää niitä ämpäriin tai paperiin. Ilmeisesti teimme kuitenkin niin tehokasta työtä, että ensimmäisen yön jälkeen huoneessa ei ole näkynyt kutsumattomia vieraita! Hyvä me (= Vesku)!

Ollaan rentouduttu, syöty hyvin ja käpytelty järven rannalla nauttimassa kauniista maisemista ja raikkaasta ilmasta. Edellispäivänä otettiin pieni treenitrekki, kun kiivettiin reilu pari tuntia World Peace Stupa -pyhätölle noin 1100 metrin korkeuteen. Reitti oli melkoista rämpimistä kivikkoisia ja paikoitellen kapeitakin polkuja keskellä jotain viidakonkaltaista, ja maisemat matkan varrella olivat hulppeat. Lumihuippuja näkyi sitä enemmän, mitä korkeammalle noustiin. Ylhäältä saikin sitten kunnon panoraman Himalajalle! Kuvia seuraa, jahka saamme siirrettyä niitä kamerasta :) Pyhätöltä aloitimme laskeutumisen kukkulan toiselle puolelle ja osittain arpoen ja paikallisilta kysyen löysimme reitin alas. Matkan varrella maalaistalot, paikalliset asumukset ja ohi tarpoessamme meitä ihastuksissaan tervehtivät pikkulapset "Helo"-huutoineen voittivat kaikki turistinähtävyydet mennen tullen! Vihdoin alas päästyämme (siihen meni ehkä parisen tuntia) etsiydyimme kahteen nähtävyyteen: Devi's Fall -nimiselle putoukselle ja tippukiviluolaan. Näiden mestojen parasta antia oli se, kun luolan pohjalla pilkkopimeässä ja lepakoiden lennellessä yläpuolella avautui näkymä vesiputoukselle. Kuuma kosteus ja luolassa käyvä humina ja tuuli toivat vielä oman lisänsä kokemukseen.

Eilen sitten kävimme vihdoin varaamassa itsellemme trekkireissun Annapurna Circuit -nimiselle reitille, jonka varrella kasvillisuus vaihtelee trooppisesta metsästä kallioon ja vuoristoon ja jonka päätteeksi pääsemme pulahtamaan vielä kuumiin lähteisiinkin. Reitti alkaa hitaalla hivuttautumisella korkealle, eli muutamat ensimmäiset päivät olemme reilussa parissa tonnissa. Pikkuhiljaa nousemme yli kolmeen tonniin ja lopulta neljään tonniin. Reitin pahin vaihe tulee olemaan maailman korkeimmalla sijaitseva sola nimeltä Thorung La Pass, jossa korkeus on jopa 5416 metriä! Sola pitäisi ylittää noin neljässä ja puolessa tonnissa olevasta kylästä, jossa olemme olleet yötä. Lähtö on viideltä aamulla (Vesku odottaa tätä jo kauhulla), sillä myöhemmin yltyvä tuuli vaikeuttaa solan ylittämistä ohuemman ilman lisäksi. Solan jälkeen laskeudummekin taas kolmeen ja puoleen tonniin, josta nappaamme jeepin kuumille lähteille ja taas takaisin Pokharaan. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä huomenna aamulla kello kuusi, mutta Veskulle tuli paha köhä ja kuume nousi reiluun 39 asteeseen, joten siirsimme reissua sunnuntaiaamulle. Vielä on siis aikaa parannella ja huilia ennen koitosta! Muut matkalaiset suunnittelivat maastopyörän vuokrausta huomenna ja kajakointia ylihuomenna, jotta saadaan hyvä kunto alle ennen trekkiä!

Mutta, näin siis täällä tällä kertaa. Kuvia tulee tosiaan, jahka saamme siirrettyä niitä koneelle :)