Jäähyväiset Nepalille

Viimeiset päivät Nepalissa trekin jälkeen kuluivat rentoutuen, syöden hyvin ja lihaisasti, muita matkalaisia (ja trekkituttuja) tavaten, maastopyöräillen, nepalilaisessa leffassa käyden (!!!), Ennillä väliin Dr. Philiä ja leffaa kääntäen sähkökatkojen lomassa ja tietysti viimeisenä Pokhara-päivänä liitovarjoillen!

Maisemia Pokharan lähiseuduilta

Paikallinen rantakävijä

Ylityspaikka pyöräretkellä

Maaseutumeininkiä

Viimeisen Pokhara-päivän lähestyessä päätimme hyvästellä Nepalin ilmasta käsin. Pokharassa nimittäin on yksi maailman parhaista liitovarjoilupaikoista! Lähtö tapahtuu yli 1 500 metriä korkealta kukkulalta, ja liidellessä taivaan halki pääsee nauttimaan Himalajan vuorista, alla liitävistä kotkista ja haukoista sekä tietysti mahtavista tempuista (jos valitsee akrobaattilentäjän!). Hintaa puolen tunnin tandem-lennolla kuljetuksineen oli reilut 70 euroa (hinnat olivat juuri nousseet uuden lain myötä), mutta sitä varten kai töitä tehdään, että voi välillä kokeilla jotain ainutkertaista!

Olimme varanneet lennon edellisenä päivänä keskiviikkoaamuksi, joten hieman jännittynyt ja innokas parivaljakko suuntasi ensin syömään ja sitten lappuja täyttämään toimistolle. Korkeanpaikankammoinen Enni mietti kuumeisesti, kuinka ikimaailmassa selviytyisi puolesta tunnista korkeuksissa! Yhdessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lentäessä korkeus tuntuu niin äärettömältä, ettei se varmastikaan tunnu samalta kuin vaikkapa kerrostalon katolla tai kiipeilyseinällä.

Varjot kyytiin ja menoksi - Ennin punapaitainen pilottikin pääsi kuvaan

Toimistolla odottelimme hetkisen pilottien saapumista. Sitten vain pakattiin varjot jeepin katolle ja aloitettiin matka kohti lähtöpaikkaa. Ennin hermostus vaihtui enemmänkin innostukseksi, kun kuunteli etupenkillä istuvan italialaisen pilottinsa vitsailua. Vesan serbialainen pilotti odotti valmiiksi lähtöpaikalla, joten tapasimme hänet vasta myöhemmin. Molemmat olivat akrobaattilentäjiä, mutta ainakin Vesan pilotti kävi kisoissakin.

Näkymiä kiivettäessä lähtöpaikalle - siellä ne vuoret taas siintää!

Liitovarjoilijoita lähtöpaikan yllä

 Hieman ennen lähtöpaikkaa edessä oli ehkä viidentoista minuutin tarpominen ylämäkeen. Samalla saatoimme seurata huikeita maisemia ympärillämme ja tarkkailla muita ilmaan nousevia lentäjiä. Perillä lähtöpaikalla meidät puettiin valjaisiin, joiden takaosassa oli ikään kuin penkki. Tässä vaiheessa Enni kuvitteli pelkonsa kiihtyvän, mutta huomasikin yllätyksekseen odottavansa nousua ja edessä olevaa liitelyä innolla ja täysin rauhallisin mielin.

Vesa valmistautuu koitokseen pilottinsa avustuksella - huomaa kokoero

Enni lähtövalmiudessa

 Enni pilottinsa kanssa lähti ensin liikkeelle. Käskynä oli lähteä kävelemään kohti jyrkänteen reunaa ja olla välittämättä vastaan vetävästä varjosta takana. Kun pilotti sanoi "Run!", oli lähdettävä juoksuun (= pari juoksuaskelta, jonka jälkeen varjo jo avautuikin ja nosti matkalaisen pilotteineen ilmaan). Sitten oli vain määrä istua mahdollisimman keskellä ja nauttia matkasta! Korkeanpaikankammo oli tipotiessään, ja Enni videokuvasi koko matkan. Vesku pilotteineen lähti viitisen minuuttia Ennin perään, ja näimmekin toisemme "ilmapylväässä" pilottien hakiessa varjoillemme lisää korkeutta lämpö- ja ilmavirtauksista. Vesalla oli mukana toimiston kamera (fish eye), joka otti valtavan määrän kuvia ja lopuksi videon. Kuvat ja video poltettiin meille DVD:lle paluun jälkeen.

Ennen meitä noussut liitovarjoilija

Liitely oli aivan uskomatonta ja maisemat sitäkin uskomattomampia. Hieman utuisesta säästä huolimatta vuoret ja alla levittäytyvä Pokhara antoivat parastaan. Lennon lähestyessä loppuaan Ennin varjo oli menettänyt sen verran korkeutta, että pilotti aikoi laskeutua suoraan ilman temppuilua järven yllä. Kuitenkin virtaukset olivat lopulta suotuisia ja pääsimme nauttimaan volteista ja muista tempuista kuin parhaimmassa huvipuistolaitteessa. Pienenä erona tietysti, että olimme aika korkealla parin köyden ja varjon varassa... Vesku sai pilotiltaan niin huimat kyydit ja höykytykset lennon päätteeksi, että aamupalamurot olivat nousta kurkkuun. Olipas kokemus jälleen kerran!

Laskupaikka järven rannassa

Ennen bussimatkaa Pokharasta Katmanduun tulevaa Bangkokin lentoamme varten oli teetettävä uusia passikuvia. Kuvauspaikan valinta oli helppo, kun erään kuvaamon edessä oli mitä valloittavin sisäänheittäjä...

Paikallisen valokuvaamon sisäänheittäjä

Sisäänheittäjä lähikuvassa

Nepalista päällimmäisinä mieliin jäivät tietysti vuoristotrekki vaikuttavuudessaan, liitovarjoilu, paikalliset ihmiset ja rento elämänasenne. Oman lisänsä toivat tietysti majapaikkojen kylmyys, ihmisten köyhyys, sähkökatkot, pölyisyys (lähinnä Katmandu ja vuoristotiet) ja Veskun sairaalareissut. Kaiken kaikkiaan puolitoista kuukautta Nepalissa oli täynnä uuden kokemista, haasteita ja niiden voittamista sekä rauhasta ja luonnosta nauttimista. Hyvä startti reissuvuodelle (jospa vaikka Vesan sairastelukin olisi jäänyt Nepaliin)!

Mutta nyt, terveiset Bangkokista!

Enni & Vesa