"Kambodzhaan mä kaipaan niin..."

Näin Kambodzhan maankamaran jättäneinä huomaamme useinkin muistelevamme lämmöllä aikaamme khmeer-kansan parissa. Siispä onkin mukava palata hieman ajassa taakse päin.

Sihanoukville on jo melkoisen turistirysähtävä rantakaupunki Kambodzhan länsirannikolla, ja nuoria reissaajia ympäri maailman riittää siellä ehkä vähän liiaksikin. Toki kaupungista löytyy mukavia majoituspaikkoja ja kivoja rantoja (kun vähän jaksaa etsiä), mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Itse halusimme majoittua pariksi päiväksi hieman rauhallisemmalle rannalle, joten valitsimme vähän syrjäisemmän Otres-rannan hiljaisemman pään (taisi olla nimeltään Otres II), jossa sielläkin riitti majataloja ja bungaloweja joka makuun (ja budjettiin). Valinnanvaraa oli aina yksinkertaisesta bambukopista hulppeampaan "sienikylään" ja vähemmän budjetista huolehtiville sopiviin mökkiresortteihin. Hintataso oli siltikin huomattavasti muuta Kambodzhaa korkeampi, sillä perusbungaloweista sai pulittaa aina 14 dollarista 25 dollariin yötä kohden. Löysimme lopulta joukosta omamme, kunhan saimme sovittua, että yöhintaan kuuluvaksi aamupalaksi sai myös nuudeliannoksia (Vesa kun ei perusmunakkaista ja täkäläisistä pullapaahtoleivistä niin perusta).

Bungalow-kylämme Otresin rannalla

Vaikka "sikavillessä" onkin ryysis, lähes autiota rantaviivaa löytyy (kuva Otresilta)

Turha varmaan edes mainita, että päristelimme taas ympäri maita ja mantuja kaksipyöräisellä rautaponilla. Kävimme muun muassa kuuluisalla Independence-hotellilla, joka toimi 60-luvulla isokenkäisten ja seurapiiriporukoiden leikkikenttänä. Punakhmeerien valtaannousun myötä 70-luvulla kyseinen hotelli päätyi heidän hirmuhallintonsa käyttöön, kunnes joskus myöhemmin se muuntautui paikallisen alamaailman tukikohdaksi ja sittemmin rapistui ja autioitui. Paikka on tuttu myös Madventuresin seikkailuista 2000-luvun alussa, jolloin hotelli oli edelleen hylättynä. Nyt 2013 hotellille ajellessamme saimme "järkytykseksemme" huomata hotellibisneksen jälleen kukoistavan: paikka näytti siltä, kuin sen koko rajua historiaa ei olisi koskaan ollutkaan. Meille Sihanoukville oli lähinnä löhöilyä, rentoutumista, rantailua ja seuraavan kohteen pohdiskelua varten, ja se toimi juuri sellaisena mainiosti. Pelkkä Sihanoukville ei välttämättä ole huikea matkakohde ainakaan meidän mielestä, mutta se oli toimiva tukikohta länsirannikon saarille suunnattaessa.

Viikset hulmuten kohti saaria

Matka taittuu ja uusin Martin loppuu

Saaret! Kambodzhan länsirannikko on täynnä mielenkiintoisia pikkusaaria, joista osassa on enemmän reissaajia ja osa taas tarjoaa Robinson Crusoe -kokemuksia. Valinnanvaikeushan siinä oli iskeä. Meillä oli kuitenkin kriteereinä omalle saarellemme seuraavat: ei autoja, ei isoja teitä, rajallinen määrä majoituspaikkoja/turismia, mahdollisesti autioita rantoja, hyvät snorklausvedet ja leppoisa meininki. Taitaa kuulostaa vähän Thaimaan paratiisisaarilta noin 20 vuotta sitten... No, parin tunnin venematkan päästä sellainen saari löytyi: Koh Rong Samloem. Saaren lähistöllä oli isompi Koh Rong -saari, jossa Sami taisi käydä oman Kambodzha-visiittinsä aikana. Meille kuitenkin tuota pienempää Koh Rong Samloemia kehuttiin nimenomaan autottomana, lähes autiona saarena, jossa oli käytännössä vain kaksi kalastajakylää sekä kaksi muuta rantaa majoituspaikkoineen. Muille rannoille (ja niiltä pois) pääsi vain venekyydillä, sillä saaren keskiosat olivat lähes koskematonta ja läpipääsemätöntä viidakkoa eikä teitä ollut. Turha lisähuomautus: meidän loikoillessamme Koh Rong Samloemilla suuremmalla Koh Rongilla oli käynnissä Ranskan Survivors-telkkusarjan kuvaukset.

Maisemaa oman bungalowin terassilta

Home Sweet Home

Olimme ottaneet venekyydin Island Divers -sukellusporukalta saaren pohjoiskärjeen, ja valitsimme näin jälkikäteen todettuna aavistuksen halvemman, mutta hieman huonomman pohjoisen kahdesta majoitusvaihtoehdosta. Kävimme ensin katsastamassa kivikkoisen rannan tuntumassa saaren pohjoiskärjen länsipuolella aavistuksen kalliimman bungalowin (taisi olla nimeltään joku Sunset Bungalows tai vastaava), jonka kuitenkin hylkäsimme paremman ja halvemman toivossa. Siirryimme rinkat selässä pohjoiskärjen itäpuolelle kurkkaamaan toiset bungalowit, joista saimme hinnan tippumaan hieman alemmas budjettiamme ajatellen. Nämä bungalowit olivat lähempänä hiekkarantaa ja koralleita, mutta bungalowin taso ja erityisesti palvelun ja henkilökunnan ystävällisyys jäivät kyllä huomattavan kauas ensimmäisestä vaihtoehdosta. Jos voisimme hoitaa bungalowin valinnan uudelleen, ottaisimme ensimmäisen vaihtoehdon! Vaikka Sunset olisikin ollut noin kilometrin päässä varsinaisesta hiekkarannasta ja snorklumestoista, bungalowit oli rakennettu etäälle toisistaan kallioisen rannan tuntumaan ja omalta terassilta olisi voinut seurata auringon tippumista meren taa. Mutta, oli tuossa omassa bungalowissammekin mukava loikoilla terassille viritetyissä riippumatoissa ja tuijotella merelle. Niin ja kavereitakin riitti...

Kämppäkaveri vol. 1 - Enni löysi hämyn luvattoman läheltä vessareissulla

Kämppäkaveri vol. 2 - Sisäkkömme hoiteli ötöt ja kukkui meille yön pikkutunteina

Kämppäkaveri vol. 3 - "Papaksi" ristimämme haukero tuli iltaisin vieraisille.
Ken ahterinsa nostaa, paikkansa menettää!

Leppoisalla saarella elo oli sen mukaista: riippumatot terassille, kirja kouraan, päikkärit, yksinkertainen safka (= paistettu nuudeli tai riisi kasviksilla ja lihalla) ja meri. Tästä alkaa meidän totaalinen snorklausriippuvuus, johon onneksi apu löytyy aina kovinkin läheltä. Ensimmäisenä saaripäivänä otimme hieman "tuntumaa" snorklaukseen muutaman tunnin mittaisella sessiolla, mutta seuraavana päivänä pääsimmekin itse asiaan. Tulos: viiden tunnin snorklausvaellus reilun parin kilometrin päässä olevalle autiolle rannalle, viheliäisten hiekkakärpästen puremia, kunnolla treenatut lihakset, rikkoontuneet rantasandaalit, kuivapussissa kastunut (entinen) digikamera ja muutama räpylöiden hiertämä rakko varpaissa. Kumpa, oi kumpa, kamera ei olisi turmeltunut, niin olisimme voineet jakaa huikean autiorannan (kahta koiraa, hiekkakärpäsiä ja alkupään pikkuruista kalastajamajaa lukuun ottamatta) kanssanne! Onneksi kuitenkin näky taltioitui verkkokalvoille, ja silkkisen, valkoisen hiekan voi ehkä vieläkin tuntea varpaissa. Antoisa reissu kaiken kaikkiaan puhumattakaan veden alla nähdystä elämästä!

Tästä se snorklausaddiktio sitten lähti

Laskuvesi pääsi yllättämään himosnorklaajan

Chillax

Saarilököttelyn jälkeen meitä odottikin ah-niin-ihana yöbussi Sihanoukvillestä kohti Siem Reapia ja muinaisen Angkorin valtakunnan raunioita. Aiemmin Kambodzhassa tapaamamme pariskunta vinkkasi meille loistavan majapaikan Siem Reapista: Jasmine Family Lodge! Ilmastoidusta tuplahuoneesta sai maksaa silloin kalliilta tuntuneen 15 dollarin hinnan yötä kohden, mutta hintaan kuului aamupala, langaton netti omassa huoneessa sekä Enni Kirsikkana kakun päällä ympäri vuorokauden auki ollut uima-allas hotellin pihalla. Suosittelemme siis tätä paikkaa lämpimästi!

Angkorin alueelle myydään kolmea eri lipputyyppiä, joista valitsimme keskimmäisen eli 3 päivän passin. Ensimmäisenä päivänä vuokrasimme maastopyörät ja hiki hatussa poljimme niin sanotun pienen lenkin (noin 20 kilometriä) ehkä 38 asteen helteessä. Toisena päivänä otimmekin sitten tuktukin isoa lenkkiä varten (yli 30 kilometriä) ja kolmantena päivänä toinen tuktuk-kuski vei meidät vielä muutamaan haluamaamme kohteeseen. Alueelta löytyi eri kokoisia temppeleitä ja palatseja sekä pienen (tai vähän suuremmankin) kylän kokoisia temppelialueita. Osa rakennuksista oli hyväkuntoisia, osa rappeutuneita tai kivikasoja, osa restauroinnin alla ja osan taas viidakko on lähes niellyt. Toiset koluavat aluetta viikon verran, toiset kolme päivää ja osalle riittää yksi päivä muutaman suositun kohteen tutkailuun. Joka tapauksessa mahtavaa paikkaa on vaikea selittää sanoin, menkää itse käymään! Alla vähän esimakua muutaman (= miljoonan) kuvan muodossa.

Ammulle on aivan sama, onko muinoin paikalla patsastellut kunkkuja vai ei.
Kunkkujen kättenjälki murenee, mutta ruoho pysyy ja maistuu.

Sisäänkäynti yhdelle temppelialueista

Angkorin alueella on muutakin kuin pytinkejä

Uutta sisältöä historiallisissa karmeissa

Pohdiskelija

Lopulta luonto ottaa omansa takaisin

Angkor Wat häämöttää

On sitä ennenkin osattu rakentaa

Seinäkaiverruksia temppelin sisätiloista

Yksi suosikkitemppeleistämme - Bayon

 

Jo on portilla kokoa!
Kuva-arvoitus: Etsi Vesku.

 

Nepalin lisäksi Kambodzha teki meihin lähtemättömän vaikutuksen ja jätti fiiliksen, että sinne on joskus vielä ehdottomasti palattava. Ruoka, majoitus ja (mikä tärkeintä) motskarit olivat halpoja, ihmiset ystävällisiä ja maa muutenkin täynnä hyvin erilaisia mielenkiintoisia paikkoja. We liked!

Siem Reapista lähdimmekin sitten seuraavaksi ylittämään bussilla Thaimaan rajaa, koska maaliskuun lopulla oli tiedossa ystävien tapaaminen. Ensi numerossa onkin siis luvassa Phuket turisteineen, ystäviä, snorklaus- ja sukellusparatiisi sekä turhan tutuksi tulleet laiskiaistakin hitaammat rajanylityshässäköinnit! Pysykää kuulolla...